Siltikin tehtiin keikka

Se, että miksi soitimme Tiilikka SaunaOpen 24 tikkakisa-tapahtuman ainoana ohjelmanumerona on älyttömän pitkä tarina. Sitä en aio nyt kertoa, mutta kerron, että Tiilikka on vanha tukkikämppä Saarijärven lähellä. Tiilikasta Saarijärvelle on matkaa vajaa 20 kilometriä. Tilan isäntänä toimii taiteilija Antti Mankonen. Mankonen on järjestänyt jos jonkinlaista taidehiippailujuttua tiluksillaan. En nyt ala Tiilikan historiaa sen kummemmmin käymään tässä läpi, mutta kaikkein kauneinta on se, että Mankonen pelasti aikanaan Tiilikan rakennukset. Kaupungin mielestä ne olivat niin paskassa kunnossa, että palokunta saisi tuikata Tiilikan palamaan ja harjoitella sillä tulipalon sammuttamista. Mankonen onnistui kuitenkin ostamaan rakennukset itselleen ennen tuota katastrofia. Ja mitä kaikkea siellä on sittemmin tapahtunutkaan. Tiilikka on ollut toiminnassa jo kohta 20-vuotta. Mankonen on myös aktiivisesti kunnostanut Tiilikan rakennuksia. Yhdessä niistä, vuosi sitten avajaisiaan viettäneessä Taide ja monitoimikeskus Lehtokurpassa saimme kunnian esiintyä ja olemme siitä etuoikeutetun kiitollisia. Mikä kertakaikkisen upea paikka soittaa. Mankonen on tuikannut Tiilikan tuleen ihan toisella tavalla kuin palokunta tai tuhopolttajat. Tikkakisa oli kuitenkin jotain, mitä en ollut edes osannut ajatella todistavani. Osallistuin toki itsekin. Mankonen oli saanut buffijutun ja jotain mainontaa paikallislehteen tapahtumastaan. Kylältä oli todellakin tulossa jotain jengiä kisaamaan tikkamestaruudesta. Antin ystävä oli hoitanut tapahtuman markkinointia ja kun minua oli kysytty sinne soittamaan ja kun sain Peterin lähtemään mukaan rumpaliksi niin olimme yllättäen tikkakisan mainostettu Mysteeriesiintyjä. Matkalla pohdimme, että soitetaan vaan näitä Sumun biisejä, niin Sumun keikaksi tämäkin tulee laskea. Saavuimme mestoille keikkaa edeltävänä iltana ja nautimme vieraanvaraisuudesta. Tiilikassa on alkanut jonkinlainen majoitustoiminta. Mankonen puhuu Matalan kynnyksen majatalosta. Luhtiaitasta saa huoneen airbb:n kautta. Paikat oli todella laitettu hyvään kuntoon. Siinä illan aikana kävi myös selväksi, että kukaan ei tiennyt miten paljon tikkakisaan oli tulossa porukkaa. Tapahtumaan ei pystynyt ilmottautumaan millään muulla konstilla kuin Mankosen tikkataulun viereen asentamaan fläppitauluun. Myös paikallislehden toimittajan kerrottiin olevan tulossa paikalle. Pystytimme soittovehkeet Lehtokurppaan ja soittelimme settiä kasaan. Oli jännittävää soittaa Peterin kanssa kahdestaan. Totesimme kuitenkin siinä ensimmäisen illan aikana pystyvämme soittamaan kaiken suunnitellun, joten sen puolen ei ollut mitään hätää. Lehtokurpassa oli sinäkin iltana sitä magiaa, mikä siinä tilassa on. Sellaset hirret, että pierukin helähtää. Sitten tuli tapahtumapäivä Tiilikan SaunaOpen 24 tikkakisa, missä esiintyy Mysteeriesiintyjä. Neljä tuntia ennen tapahtuman alkua saapuivat ensimmäiset ihmiset. Kaksi pariskuntaa samalla autolla. Iältään 70-80 vuotiaita. Yksi kertoi olleensa Tiilikassa itsekin nuorena tukkimiehenä. Olimme sopineet, että minä ja Peter ohjailisimme autoja parkkiin, koska Peterillä oli kaksi huomioliiviä mukana, joissa olimme alunperin ajatelleet esiintyä. Toisen selässä luki MÖRKÖ ja toisen selässä KAAOS. Nyt liivit päätettiin käyttää liikenteen ohjaukseen ja pikkuhiljaa autoja alkoi huristella mestoille. Tiilikka on keskellä kolmen tien risteystä ja mikäli autolla karauttaa paikalle ensimmäistä kertaa tapahtumaan, missä on ihmisiä ja autoja ja tikkojakin saattaa lentää niin ihan hyvä, että joku ohjaa autoja parkkiin. Ihmisten keski-ikä oli Mankosen tikkakisassa niin korkea, että tuntui itsestä, että edustin nuorisoa. En ollut varsinaisesti ajatellut soittavani sellaiselle yleisölle, mutta minkäs teit. He olisivat kaivanneet yytuupista haitarimusiikkia eikä sellaista mitä me menimme ja veivasimme menemään. Ylipäätään esitystä piti aikaistaa, koska ihmiset halusivat olla ajoissa takaisin omissa kodeissaan. Mankosen mielestä kaikkien olisi hyvä vielä nähdä musiikkiesitys ja kuulin, miten ihmiset puhuivat jo etukäteen aikovansa katsoa vain hetken ja lähteä sitten paikalta. Kukaan ei tiennyt, että juuri minä olin sinne menossa sen toisen liikenteenohjaajan kanssa esiintymään. Lähtökohta mennä soittamaan tuollasille kuulijoille jotain never heard kamaa on vittumainen. Vaikka sinne nousisi Elvis haudasta lavalle, niin nämä ovat jo etukäteen päättäneet lähteä kotiinsa saunomaan. Sanoin Peterille ennen keikkaa, että tuolla on sitten sellainen ylesö, että ne vaan tuijottaa meitä. Sovittiin, että koitetaan olla mahdollisimman taiteellisia. Emme soitossamme välittäneet pätkääkään vaikka Mankosen lähes 100-vuotias mummo poistui paikalta kertoen kaikille, ettei ymmärrä tekemäämme musiikkia. En minäkään ymmärrä kaikkia musiikkeja. En aina ymmärrä tätä omaakaan juttua. Haluamme nimenomaan leikkiä ymmärryksen rajoilla musiikin keinoin. Se on meidän musiikkimme yksi pointeista. Annoin Mankosen mummolle ablodit ja kannustin muitakin antamaan. Yleisö oli hienosti siinä hetkessä sekä meidän, että mummon puolella. Mummon vanavedessä lähti muutama muukin tyyppi. Mummo taisi kuunnella kolme ekaa biisiä. Seuraavan kappaleen jälkeen joku herra tuli ja kätteli minut ja kertoi olevansa pahoillaan, että poistuu paikalta. Hän kertoi, että ei millään tavalla haluaisi olla näin epäkorrekti tai jotain sinnepäin. Myöhemmin kuulin hänen olleen kylän entinen pappi. Pappi vei joka tapauksessa seurueensa mennessään. Tuntui hyvältä tuutata kitarastani Vähemmän Paulista hieman voimasointuja papin perään. Ja olen minä itsekin usein kirkosta kesken kaiken poistunut. En ole silti koskaan käynyt sitä siellä edessä kenellekään kädestä pitäen kertomassa. Loput kuulijoista saimme pidettyä salissa ja soitimme keikan loppuun. Palasimme Helsinkiin ja pudotin Peterin Pine Hillin kohdille pois. Olin kiireessä menossa bollikselle pelaamaan jalkapalloa ja piti käydä hakemassa nappikset kotoa. Poljin vähän myöhemmin Pine Hillin ohi pyörällä ja Hillerström istui siellä vieläkin terdellä. Hän oli iloinen näky. Ja kun olin palaamassa bollikselta huomasin Stadikan parkkiksella valtavan määrän rekkoja kun joku toinen bändi kuin meidän bändi oli menossa keikalle. Karmea määrä kamaa. Jotkut bändit ovat kasvaneet niin suuriksi, että niiden ympärille on kehittynyt ihan oma todellisuutensa. Helvetisti jengiä ja kalustoa. Tajuton homma jollekin pystyttää joku karmean suuri lava ja lyödä se aivan täyteen tekniikkaa ja muuta kaikkea, about kaikkea, mitä maan ja taivaan välistä löytyy. Se todellakin on musabisnestä silloin. Tuntuu jotenkin niin kivalta, että meille tämä on tämmöstä ja noille tommosta. Kesäterkuin Antti Vammel PS Sumun kappaleessa Maa lauletaan monta kertaa: taivaalla maa. Peter otti siitä Tiilikan Sinisellä laguunilla kuvan:

PSS Tikkakisan voitti Antti Mankonen