Swamptrip
Livertää on nyt takana. Täytyy ensinäkin kiittää Lapinlahden yhteisöä huikeista tapahtumista, mitä siellä järjestetään. Lista on käytönnössä loputon, mitä siellä järjestetään, mutta jos otetaan vain tämä Livertää niin wau! Siellä todallakin oli ilo käydä soittamassa. Meillähän on treeneissä käytössä melko vaatimaton PA tekniikka. Laulan esimerkiksi Bossin efektin läpi Bossin katusoittokajariin. On ihan erilaista hönkiä menemään oikeisiin vehkeisiin, joita ammattilainen säätää kuulostamaan meille sopivaksi. Erityiskiitos Jan Sormonille ja Katariina Hillolle ihan kaikesta! Keep on Rockin in the Free World!
Bändi on edennyt suht nopeasti pisteeseen missä se on nyt. Kuulostamme muulta kuin Mämmilän sekakuorolta koulun päätösjuhlassa. Matkaa on kuitenkin edessä vielä paljon. Emme ole läheskään valmista Sumua. On nastaa tajuta tuo juttu. Syy jatkaa tätä touhua. Olen myös ylpeä jo saavutetusta, koska niin hyviä muita bändejä on pyörinyt tapahtumissa, missä olemme päässeet soittamaan, eikä meidän ole tarvinnut kummallakaan soittamallamme keikalla edustaa mitään vähäpätöisempää musiikkia kuin muutkaan bändit. Pyrimme omaan kokonaisuuteemme hieman eri reittiä kuin soittoporukat yleensä. Tarkoitan tällä lähinnä kappaleiden rakenteita. Meillä on jonkinlainen käsitys siitä, miltä haluamme meidän kuulostavan. Tuo käsitys voimistuu ja elää omaa elämäänsä, mutta kirkastuu ennen kaikkea. Se kirkastuu sitä vauhtia mitä kirkastuu. Sen jutun kanssa ei mielestäni kannata hötkyillä ja alan ymmärtää tuota hötkyilemättömyyttä oikeastaan vasta näiden ekojen keikkojen jälkeen. Peterin mukaan kiirehdin soitossanikin ajoittain liian nopeisiin tahteihin ja otan tuon kritiikin vastaan.
Lapparissa pääsin näkemään myös Helsinkiläisen Swamptrip yhtyeen uskomattoman hienon keikan. Heidän meiningissään oli kuin jonkinlaista meidän bändin heimoa, josta olimme ikään kuin karanneet. Tykkäsin Swamptripistä todella paljon. Taiteellista ja rohkeaa! Jotain sellaista voimaa, minne Sumukin tähtäilee.
Kommentit
Lähetä kommentti