SUMU - USVASTA KAAKKOON

Rouskis, rouskis, rouskis, rouskis kuului kun Hellevi Horsmakiitäjän toukka rouskutti menemään. Hellevi ei tehnyt muuta kuin söi loputtomasti, lihosi miltei silmissä, jutteli telepaattisesti Kuun kanssa ja paukutteli. Kyllä Helleviltä pääsi paljon puksuja. Paukkuja. Rouskis, rouskis, rouskis, prööt. Siltä Hellevi kuulosti jutellessaan Kuulle. Kuu on kaukana taivaalla, mutta mitäkö se telepatia on? Se on sellaista, että juttelee kuin sydämellään. Sillä tavalla, että ajattelee lämpimästi. Ei kuitenkaan päästä mitään sanoja suusta. Hellevi Horsmakiitäjän toukka oli hyvä ajattelemaan sydämellään. Hän ei olisi edes voinut jutella, koska ruokaa oli jatkuvasti suu täynnä. Päivisin Hellevi vain nautti syömisestä ja naureskeli Kuun horinoille. Hellevi ei voinut ymmärtää, että Kuu kertoi hänen oppivan vielä jonain päivänä lentämään. - Kuu on ihan pöhkö. En minä ala lentämään. Minä olen läski! Minä haluan olla maailman läskein tyyppi! Niin lihava, että putoan koko maapallon keskipisteeseen! Mi

Jos sanoo: Sota on täyttä paskaa ja sitä naamaan hierotaan niin haluan avata hieman lauseen sisältöä. Tuota naaman hieromis -kohtaa ennen kaikkea. Se on kohdistettu medialle ja myös valtiovallalle. He tuuttaavat kauhua liikaa. Siellä on jo useampikin kansanedustaja sanonut Suomen olevan sodassa. Armeijan käyneenä alikessuna siinä meinaa mökkiranassa mennä kahvi väärän kurkkuun.Ei tuolaisia pitäisi menä möläyttämään. YLE on valtion pyörittämä lafka. Ylellä kisataan UMK. Voiko YLEllä ilmoittaa, että Sotaa hierotaan ihmisten naamaan? Tuskin. Olisin yllättynyt mikäli voisi. Tosin naamaan on hierottu yhtä sun toista kauhua tässä vuosien varrella. Kun olin ehkä kolmetoista niin otsoonikerrokseen oli tulossa reikä. Se reikä oli hetken ihan kaikkien huulilla. Olin asiasta helvetin huolestunut. Kylmäspray hävisi huoltolaukuista ja tuli jääpussit. Ne missä on jotain helvetillisiä kemikaaleja, jotka yhdistyessään kylmenevät salamannopeasti. En ole sittemmin ihmeemmin miettinyt tuota otsonikerroks

Olen ollut jo muutaman vuoden osallistumassa UMK laulukilpailuun. Minulle heräsi ajatus kisasta sen myötä kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja alkoi sota. Vastustan laulullani koko sodan käsitettä. Ensimmäisen tuollaisen kappaleen tein jo silloin kun Käärijä tuli koko kisan kakkoseksi. Sillä kertaa en vain ennättänyt mukaan lähtöviivalle, koska haku on auki vain yhden viikon koko vuonna. Viime vuonna en ollut hereillä ollenkaan, mutta nyt olen. Sodatkin pauhaa vielä menemään, joten aihe on yhä ajankohtainen. Ajatus sotaa vastustavasta laulusta tuli siitä, että muinoin niitä tehtiin minusta paljon enemmän mitä nykyään. Ainakaan omiin korviini ei ole kantautunut mitään sellaista, missä koko sotapaska kyseenalaistettaisiin. Enemmänkin tuntuu siltä, että asiaa normalisoidaan valtamediassa ja valtakoneiston toimesta. Toinen mitä haluan nyt tehdä, on tehdä kappaleesta räyhäkäs. Ymmärrän täysin ne rauhaa rakastavat lirkutukset, missä kerrotaan kukkakedolta käsin hyvyyden voittavan pahuuden joku

Joku aika sitten soittelin kitaraa mökillä ja sain päähäni laulaa Kallavesj kansansävelmää tai oikeastaan pätkiä siitä. Olen asunut Kuopiossa ja jossain kohtaa elämää siellä se järvi oli todellinen henkireikä. Äänitin laulun kännykällä ja ajattelin, että Kuivalainen voisi tehdä siihen jotain äänimattoa messiin. Se versio on kuitenkin temppuillut tietokoneella, enkä saanut sitä mitenkään ääninauhaksi videoeditointiin kun aikani kuluksi aloin tehdä jotain videoeditointia lähinnä kokeillakseni kaikkia vänkiä efektejä. Videota aloin tehdä tätä blogia varten, koska tänne ei jostain syystä voi ladata pelkkää ääntä. Videon ääninauhalla kuulun siis ainoastaan minä ja kitara. Kaikki on soitettu yhdellä otolla ja laulettu efektin läpi livenä. Innostuin tuotoksestani tosi paljon kun tajusin tehneeni itsekseni ihan kaiken muun paitsi laulun sanat, ihan siis äänitystä ja videota myöten. Kappaleesta on siis olemassa toinenkin versio, missä on Antti Kuivalainen mukana. Se voidaan julkaista sitten seu

Se, että miksi soitimme Tiilikka SaunaOpen 24 tikkakisa-tapahtuman ainoana ohjelmanumerona on älyttömän pitkä tarina. Sitä en aio nyt kertoa, mutta kerron, että Tiilikka on vanha tukkikämppä Saarijärven lähellä. Tiilikasta Saarijärvelle on matkaa vajaa 20 kilometriä. Tilan isäntänä toimii taiteilija Antti Mankonen. Mankonen on järjestänyt jos jonkinlaista taidehiippailujuttua tiluksillaan. En nyt ala Tiilikan historiaa sen kummemmmin käymään tässä läpi, mutta kaikkein kauneinta on se, että Mankonen pelasti aikanaan Tiilikan rakennukset. Kaupungin mielestä ne olivat niin paskassa kunnossa, että palokunta saisi tuikata Tiilikan palamaan ja harjoitella sillä tulipalon sammuttamista. Mankonen onnistui kuitenkin ostamaan rakennukset itselleen ennen tuota katastrofia. Ja mitä kaikkea siellä on sittemmin tapahtunutkaan. Tiilikka on ollut toiminnassa jo kohta 20-vuotta. Mankonen on myös aktiivisesti kunnostanut Tiilikan rakennuksia. Yhdessä niistä, vuosi sitten avajaisiaan viettäneessä Taide j

Monista keikkakutsuista huolimatta, joista olemme aina äärimmäisen kiitollisia ja onnellisia me orkesterina pidimme pintamme ja pidimme kiinni ansaitusta lomastamme about kaikesta Sumun toiminnasta. Muutenkin kaikkilla tuntui olevan kaikkea heinäkuulle niin kuin yleensäkin ihmisillä on. Janne on esiintynyt ja ravaillut omien projektiensa kanssa siellä ja täällä. Natural High Healing festareilla esim. Flowhun menossa ja Sidewaysista tulossa yms coolia kuten tiskaamista Lähteen kahvilassa jne. Peter on saanut uuden kartanon alleen ja pitää siellä valtausta. Pyörinyt anarkistipiireissään ja tehnyt Hillerström asioita. Kuten kantanut pientä kannettavaa roskakoria mukanaan kuten kaikkien pitäisi. Kuivalainen palasi Ismon kiertueelta ja kertoi, että ennätti joka paikkaan ajoissa. Mäntästä Pihlavan kautta Posioisiin ja Köyliäisten että Mämmilän sekateatterin kautta takas ja seuraavaksi sama toisinnetaan vielä Suomen suurimmissa konserttisaleissa syksyllä, joten olkaa Ismo-fanit kuulolla kun o